En tehnyt tätä blogia jotta teillä olisi jotain luettavaa yön pimeinä tunteina tai että 12-vuotiaat wnb bulimikot löytäisitvät vinkkejä kuinka saada itselleen aikaan syömishäiriö. Tein tämän koska pahaa oloa on pakko purkaa jollekkin, oli se sitten joku 12v tai joku samasta asiasta kärsivä ihminen joka oikeasti ymmärtäisi mitä tarkoitan.
Olen sairastanut bulimiaa jo montavuotta, enkä vieläkään tiedä vihaanko sitä vai rakastanko sitä. Vihaan hammaslääkäri käyntejä oksentelun jälkeen ja vihaan ahdistusta, kun on vain pakko syödä vitusti liikaa, vaikka tietää ettei pääse oksentamaan syömisen jälkeen. Mutta rakastan tunnetta, kun aamulla nousen vaa'alle ja se näyttää vähemmän kuin näytti eilen.
Kiitos ja anteeksi ihmiset
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti